Kielikurssi sienillä - lihaphone

Pojat ovat teineinä - ja miehet aina - omasta mielestään vitsikkäimmillään. Näin silloinkin, kun ystäväni A täytti noin 16 vuotta, ja me muut päätimme antaa hänelle huumorilahjan. Linguaphone -kielikurssit, jotka koostuivat pinosta LP-levyjä ja niitä tukevasta kirjallisesta oheismateriaalista, olivat tuolloin jo alkaneet siirtyä kielenharrastajien kirjahyllyistä ja jäämistöistä osto- ja myyntiliikkeisiin, eli niistä jo sinänsä oli tullut vitsi. On muistikuva, että päivänsankarille lahjoitettiin tuollainen levysarja pienenä alkukevennyksenä varsinaiselle lahjalle, lihaphonelle, joka oli valintamyymälän lihaosaston kääreeseen pakattu suuri tuore naudan kieli.

Kakku, limppari ja muu syntymäpäiväjuhlien vakio-ohjelma suoritettiin nopeasti, jonka jälkeen lähdettiin ulkoiluttamaan lahjaa kaupungin keskustaan, jossa vastaantulijoille annettiin mahdollisuus sanoa sille käsipäivää ja siten kosketuksen kautta päästä osalliseksi kielitaidon lahjasta. Illemmalla A:n äiti valmisti kielen perheelle ruuaksi, reseptistä ei ole tietoa.

Sisäelimet, joihin kielikin jostain ihmeen syystä lasketaan, vaikka se se lehmälläkin lipoo vähintään yhtä usein suun ulko- kuin sisäpuolella, jakavat ihmisiä vähintään kolmeen ryhmään. Jotkut inhosta väristen ilmoittavat, että eivät niitä syö lainkaan, ja käytännössä nauttivat niitä ainoastaan eineksissä ja makkarassa. Sitten ovat välitilan henkilöt, jotka kyllä syövät, jos eteen kannetaan, mutta eivät itse koskaan niitä kaupasta hankkisi. Nämä kaksi ensiksi mainittua ryhmää taitavat olla varsin suuria, koska kolmas joukko voi nauttia mitä maistuvimmista ruoka-aineista edulliseen sisäänostohintaan.

Kielestä tulee suussasulavan pehmeää keittämällä runsaassa miedosti maustetussa suolavedessä kauan keittämällä. Kieli on kypsä, kun nahka - vai onko se limakalvo? - irtoaa vetämällä tai kevyesti rapsuttamalla. Keitinveteen sopivat mausteiksi esimerkiksi yrtit, sitruunankuori ja vaikkapa maustepippuri. Kaikenlaista olen kokeillut ja todennut, että tässä ruoka-aineessa liiallisen maustamisen raja on matalalla. Nautitaan kylmänä, hyytelössä tai paistettuna.

Reseptikuvassa on lautaselle asetettu salaatti, sipuli ja paprikakuutiot, jonka päälle on kuumalla pannulla käristetty sienikorin pohjalle jääneet sekalaiset erilajiset sienet - tatteja, kantarelleja, orakkaita ja limanuljakoja - hyvin suolattuna ja hiukan chilillä ja sitruunamehulla entrattuna. Keitetystä kielestä on leikattu sentin paksuisia viipaleita ja ne on nopeasti paistettu molemmin puolin. Tämäntyyppisessä annoksessa, jossa kuumat ruoka-aineet asetellaan salaattipedille, paras tulos saadaan, jos käytetään romaine-salaattia.

Multiculttuuria, tahallisia väärinkäsityksiä kielen päästä päähän

Falafel on paitsi Helsingin Caloniuksenkadulla sijaitseva loistava pikaravintola niin  myös kikherneistä ja yrteistä valmistettu ”kasvislihapulla”.

Lännen Median sanomalehdissä julkaistiin kesäkuussa juttu falafelien valmistamisesta.
Jutun resepti vaikutti niin mainiolta, että tavoistani poiketen valmistin ruokaa ihan ohjeen mukaan. Hermohan siinä meni. Ensimmäisestä satsista vahingossa unohdin valkosipulin ja cayennepippurin. Onneksi vieraiden joukossa oli valkosipuliallergikkoja, joille nämä valjut pullat syötettiin. Kasvojen säilyttämiseksi oli pakko vääntää toinen erä, joka sisälsikin sitten tuplamäärän valkosipulia ja lisäksi hiukan tuhdimmin chiliä. Valmisreseptien varovaisiin maustemääriin on yleensä syytä suhtautua epäilyksellä, niin tässäkin tapauksessa. Nämä onnistuivatkin jo kelvollisesti varsinkin, kun kokki oli kokeilun kautta löytänyt paistoöljyyn oikean lämpötilan.

Vasemmalla voisi luulla olevan jonkun ennakkoluuloisen rikkilyömä Falafel, mutta taustalla on ”vain” ”valmistusvika”, liian viileä paistoöljy. Golfpallo on muuten kerätty sieniretkeltä golfkentän laskeuma-alueelle eikä se liity muutoin kuin pyöreytensä kautta falafeleihin.

Mutta tämän pakinan varsinainen aihe onkin ihan muu…

Tässä ensiksi suora lainaus toimittaja Annamari Nurmisen mainion reseptin johdannosta: ”Falafelien tekeminen on helppoa ja nopeaa. Kotitekoisiin falafeleihin makua tuovat tuore korianteri, valkosipuli ja juustokumina sekä cayennepippuri. Nämä Lähi-idän mezeherkut nautitaan usein jogurttikastikkeen kera." Resepti löytyy ainakin Lapin Kansan sivuilta, josta digilehden uskolliset tilaajat sen voivat lukea, minä en.

Päätinpä lukea tämän ääneen älypuhelimeeni ruotsinkielisillä asetuksilla, jolloin tulos on tämän näköinen:
”Falafel inte kriminell någon här på en AP. Gott det är gott inför alla för dig mackor tårtor ekorre hämtar dig jo Stockholm innan så att jag kan ju ni Pitbull. När mejla hissen ner den och sen yoghurt ICA stycken Keira.”

Google-kääntäjällä kun sen kääntää takaisin suomeksi:
”Falafel ei ole rikollinen ketään täällä AP. Paljon on hyvin teille kaikille voileipiä tortut orava kerätä sinua Jo Tukholmassa ennen, joten voin te Pitbull. Kun sähköpostitse hissillä alas ja sitten jogurtti ICA kappaletta Keira.”

Hieman ajankohtaista Facebook-keskustelua tähän väliin:
Pitbullit ja kaikkea! Ei ole pakkoruotsista MIHINKÄÄN!!!! Selvä salaliitto, Kurre ei ole muka rikollinen. (sitten perään pakolliset maininnat naisen sukupuolielimistä, navetantaukset ja niskalaukaukset ja kaikki muu oleellinen, joka suomalaisen peruspatriotismin runokieltä niin elähdyttää)

Aivan toisenlaiseen sanomaan päädytään, kun samalla menetelmällä luetaan alkuteksti lyyrillisen äärioikeiston käyttämässä kielimoodissa, tulos ei ole lainkaan niin uhkaava kuin pakkotoisellakotimaisella, suorastaan multiculttuurinen:
”I love Indian thick I'm in a help button open up based. Go did the grocery grocery for laugh in a McWhorter what they're what to go to and 30 be a will to use the Mina Cicak are you in a bit but it based. Number love you and I miss her to know that Don was in your book because they didn't get her based.”

Ja sama suomeksi: ”Rakastan Indian paksu Olen ohje painikkeen avautua perustuu. Go teki ruokakauppa ruokakauppa nauraa McWhorter mitä he mitä mennä ja 30 on tahtoa käyttää Mina Cicak oletko hieman, mutta se perustuu. Numero rakastan sinua ja kaipaan häntä tietää, että Don oli oman kirjan, koska he eivät saa häntä perustuu.”

Tämähän meni jo hiukan lähi-idän suuntaan, vähän ohikin. Sävykin on nauruineen, rakkauksineen ja kaipauksineen paljon paljon positiivisempi. Minan ja Donin aito mies-nais-rakkaus. Eikä tässä tarvita falangin nuoriso- ja eurosiipeä siloittelemaan tai uhriutumaan. Tuskin edes Norjan ABB olisi asiaa näin vakuuttavasti pystynyt esittämään!

Ihan oikeesti, aikuisten oikeesti, falafelit ovat tosi hyviä. Eivätkä niistä tule yhtään liian rasvasia, kunhan paistaa ne riittävässä öljyssä, jonka täytyy olla siis KUUMAA. Keittämällä ei siis onnistu tämä ruoka, tulee puuroa.

Ruuan deflaatio - sisältää RESEPTIN!!!

Setä muistaa vielä ajan, kun Eduskuntataloa vastapäätä oli ränstynyt puinen varastomakasiini, jossa sijaitsevassa kaupassa myytiin vaihtoehtoisen elämäntavan välttämyyksiä. Nyt niillä paikkeilla on Kansalaistori, jossa voi käydä vaikka vastustamassa kotoperäistä rasismia.

Yli tuhat markkaa oli opiskelijabudjetissa investointi, jolla sai vihanneskuivurin. Tällainen ennen digiaikaa kehitetty kodin välttämättömyystarvike on noin 60 senttiä korkea vihreä peltilaatikko, jonka sisällä on viisi pokattua alumiiniritilää. Voin sieluni silmin nähdä turhautuneen metallimiehen, joka pukkaa näitä alumiiniritilöitä urakkapalkalla, 45 penniä kappaleelta. Kun pääsisi edes hitsaamaan! Ritilikön alapuolella on koneisto-osa, joka koostuu propellista ja saunankiukaan sähkövastuksesta. Kun tökkää töpselin seinään, alkaa puhallin tuulettaman vastuksen lämmittämää ilmaa ritilöiden läpi ylös. Ennemmin tai myöhemmin ritilöille ladotut pieneksi pilkotut ruuankappaleet kuivuvat.

Ostoksesta on kulunut yli 20 vuotta. Sen ympärille on suunniteltu yhden asunnon keittiökalustus, ja joka vuosi se kaivetaan hurisemaan keittiön nurkkaan viimeistään elokuussa.

Kuivaaminen on säilöntämuoto, jolla kesä saadaan pakattua pieneen tilaan. Juuri nyt tuo kodin laatikko hurisee kymmentä litraa mustikoita, joista tällä menetelmällä saadaan pikkupurkillinen mustia papanoita antamaan potkua aamujogurttiin.

On virhe kuvitella, että kuivattu ruoka olisi samaa tavaraa kuin tuoreruokaa. Maku tiivistyy, solurakenne hajoaa eikä ruokaa saada enää ikinä palautettua tuoreeksi kotikonstein. Muistakaa vain takavuosien klassikkoa, pussisienikeittoa! Mutta näin säilöttynä ruoka säilyy vuosikausia. Citysienestäjällä on suuri kaappi, jossa on viisi vuotta sitten kuivattuja edelleen täysin syömäkelpoisia sieniä. Eikä parasta ennen -päivä ole lähelläkään. Samaan ikäluokkaan ajoittuvista pakasteista saa lukea lähinnä ruokaskandaalien yhteydessä. Sitäpaitsi kotipakastajan marjat ovat yleensä myöhäissyksyn loskaa muistuttavaa inhottavan hapanta jäähilettä.

Mutta nyt se resepti:

Levitetahna kuivatuista herkkutateista

- Iso koura tai kaksi kuivattuja herkkutatteja (mieluummin enemmän kuin vähemmän)
- Turkkilaista jogurttia (10%)
- Suolaa maun mukaan

Jauha sienet pieneksi puruksi. Sekoita sienet jogurttiin. Lisää suola. Turvotessaan kuivat sienet imevät jogurtin ylimääräistä kosteutta, joten näin saadaan tiiviinmaukasta tavaraa.

Kauniit asiat ovat yleensä yksinkertaisia.

Jokapäiväinen ruokamme

Tänään päätin aloittaa Bloggaamisen. Aiheena olisi, mitä jokapäiväisessä keittiössä tarvitsee olla. Kirjauduin Bloggerin ja aloitin luonnostelemaan. Sitten tuli nälkä. Onneksi kaapissa oli eilisiä sieniä, herkkutatteja ja kanttarelleja. Lisäksi oli vasiten harkiten hallista muutaman euron kilohintaan hankittua broilerinmaksaa (215 grammaa, 1,4 euroa).

Mitä keittiössä pitää sitten aina olla? Perusvarustukseen kuuluu paistinpannu, chili ja oliiviöljy. Ai niin, hyvä olla myös kunnon veitsi ja valkosipulia. Kaikki muu rakentuu tämän ympärille. (Juu, juu. Jätin mainitsematta hellan, uuniin, lautasen ja lusikan, yleiskoneen, salaattilingon ja samppanjavispilän. Tietenkin kaikki nämä pitää olla, ja tuhat muuta tavaraa. Kaupasta saa lisää.)

Suurinpiirtein näistä kuvan aineksista ruokani rakensin. Kuvan räpsäämisen jälkeen kuitenkin päätin tehdä kaksi erillistä annosta. Siankinkun sivusta, sipulista, chilistä ja sienistä kuumalla pannulla paistamalla sai aika kivan sömpsän. Yön yli Jääkaapissa olleiden tattien sisältä löytyi jokunen toukka, jonka johdosta hiukan rapsuttelin niitä suunniteltua enemmän periaatteella, että ylipäätään muutama toukan reikä herkkutatissa ei juurikaan makua huononna. Terveisiä vain etelän vihannestoreilta.

Broilerin maksan ja punajuuren naattien seuraksi raastoin hieman sitruunankuorta, jolla sain mukavan sivumaun tähän keitokseen. Kun haudutusvaiheessa uhkasi palaa pohjaan, otin kiiruusti jääkaapista pari lusikallista kymmenenprosenttista turkkilaista jugurttia, vaikka en mikään kermakastikkeen suuri ystävä olekaan.

☟

Valkosipulin purskautin lautasella makoilevan tuoresalaatin päälle. Näin tuli käytettyä kaikki alussa mainitut olennaiset ruoka-aineet ja keittiövälineet.

Otin lisäksi pakkasesta palan saaristolaisleipää. En laita tähän lautaskuvaa enkä kuvaile tarkemmin tämänpäiväistä elämystäni muutoin kuin toteamalla, että tuli testattua nuo punajuurenkin naatitkin.