lauantai 15. elokuuta 2015

Kielikurssi sienillä - lihaphone



Pojat ovat teineinä - ja miehet aina - omasta mielestään vitsikkäimmillään. Näin silloinkin, kun ystäväni A täytti noin 16 vuotta, ja me muut päätimme antaa hänelle huumorilahjan. Linguaphone -kielikurssit, jotka koostuivat pinosta LP-levyjä ja niitä tukevasta kirjallisesta oheismateriaalista, olivat tuolloin jo alkaneet siirtyä kielenharrastajien kirjahyllyistä ja jäämistöistä osto- ja myyntiliikkeisiin, eli niistä jo sinänsä oli tullut vitsi. On muistikuva, että päivänsankarille lahjoitettiin tuollainen levysarja pienenä alkukevennyksenä varsinaiselle lahjalle, lihaphonelle, joka oli valintamyymälän lihaosaston kääreeseen pakattu suuri tuore naudan kieli.

Kakku, limppari ja muu syntymäpäiväjuhlien vakio-ohjelma suoritettiin nopeasti, jonka jälkeen lähdettiin ulkoiluttamaan lahjaa kaupungin keskustaan, jossa vastaantulijoille annettiin mahdollisuus sanoa sille käsipäivää ja siten kosketuksen kautta päästä osalliseksi kielitaidon lahjasta. Illemmalla A:n äiti valmisti kielen perheelle ruuaksi, reseptistä ei ole tietoa.

Sisäelimet, joihin kielikin jostain ihmeen syystä lasketaan, vaikka se se lehmälläkin lipoo vähintään yhtä usein suun ulko- kuin sisäpuolella, jakavat ihmisiä vähintään kolmeen ryhmään. Jotkut inhosta väristen ilmoittavat, että eivät niitä syö lainkaan, ja käytännössä nauttivat niitä ainoastaan eineksissä ja makkarassa. Sitten ovat välitilan henkilöt, jotka kyllä syövät, jos eteen kannetaan, mutta eivät itse koskaan niitä kaupasta hankkisi. Nämä kaksi ensiksi mainittua ryhmää taitavat olla varsin suuria, koska kolmas joukko voi nauttia mitä maistuvimmista ruoka-aineista edulliseen sisäänostohintaan.

Kielestä tulee suussasulavan pehmeää keittämällä runsaassa miedosti maustetussa suolavedessä kauan keittämällä. Kieli on kypsä, kun nahka - vai onko se limakalvo? - irtoaa vetämällä tai kevyesti rapsuttamalla. Keitinveteen sopivat mausteiksi esimerkiksi yrtit, sitruunankuori ja vaikkapa maustepippuri. Kaikenlaista olen kokeillut ja todennut, että tässä ruoka-aineessa liiallisen maustamisen raja on matalalla. Nautitaan kylmänä, hyytelössä tai paistettuna.

Reseptikuvassa on lautaselle asetettu salaatti, sipuli ja paprikakuutiot, jonka päälle on kuumalla pannulla käristetty sienikorin pohjalle jääneet sekalaiset erilajiset sienet - tatteja, kantarelleja, orakkaita ja limanuljakoja - hyvin suolattuna ja hiukan chilillä ja sitruunamehulla entrattuna. Keitetystä kielestä on leikattu sentin paksuisia viipaleita ja ne on nopeasti paistettu molemmin puolin. Tämäntyyppisessä annoksessa, jossa kuumat ruoka-aineet asetellaan salaattipedille, paras tulos saadaan, jos käytetään romaine-salaattia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti